Ikkelän kautta...
Ainakin Suupohjan seudulla tiedetään, mitä Ikkelän kautta tarkoittaa.
Tiedoksi muillekin: Se tarkoittaa, että juttu kerrotaan mahdollisimman pitkän kaavan ja monen mutkan kautta - ja niin, että osa kuuntelijoista tai lukijoista väsähtää kesken kaiken. Mutta, jotka jaksavat sinnitellä mukana, saavat varmasti perusteellisen selvityksen esillä olevasta asiasta - historioineen ja taustoineen.
Tässä - nyt jatkuvassa jatkokertomuksessa -  on kuljettu ja kuljetaan koko ajan Ikkelän kautta. Sinnitelköön mukana, ken haluaa.
*** 
Tarinan kolmas osa,
jossa Leo kertoo 25 vuotiaasta liikuntaseurasta ja seuran puheenjohtajuudesta ym. (ensimmäinen osa 6.10., toinen osa 11.10, kolmas 18.10, neljäs osa tulossa)

Miten päädyin seuran puheenjohtajaksi?
"Olin kovin otettu, kun minua pyydettiin asettumaan ehdolle puheenjohtajavaaliin. Koin ehdokkuuden kunnia-asiaksi.Tiesin seuran olevan korkeassa kurssissa. Liikuntaväen lisäksi arvostusta tuli monesta suunnasta. Jäseniä seurassa oli jo silloin lähes paljon (nyt paljon), toiminta pyöri hyvin ja talous oli kunnossa eikä sponsoreistakaan ollut pulaa. Puheenjohtajuus tuntui houkuttelevalta. 
*** 
Puheenjohtajavaali.
Kun sitten seuran syyskokouksessa päästiin kohtaan, "puheenjohtajan valinta", yllätys oli aikamoinen, kun hyviä ehdokkaita ilmestyi useita. Vaalipuheita pidettiin ja omia ehdokkaita kehuttiin. Kokousporukka oli fiksua eikä vastapuolen ehdokkaitakaan pistetty ihan alta lipan. Keskustelu oli kovaa, mutta rakentavaa, sivistynyttä ja siistiä.  
Kun kaikki ehdokkaat halusivat mitata kannatuksensa, puheenjohtajasta tietenkin äänestetttiin. Vaalitapa oli enemmistövaali. Täytyy myöntää, että vähän jännitti, kuinka käy. Lopputulos oli kuitenkin selvä. Voitin vaalin kirkkaasti. Sain lämpimät onnittelut hävinneiltä ja aplodit hurraavalta kokousväeltä. Kokouksen puheenjohtaja nuiji asian pöytään Virolaisen Jussin sanoilla: "Kansa on puhunut, pulinat pois - ja nyt kaikki yhdessä eteenpäin!"
***
Innolla matkaan.
Kiitin luottamuksesta ja lupasin hoitaa pestini niin hyvin kuin mahdollista. Samalla palautin mieliin,  että puheenjohtajakokemukseni on muilta aloilta. Korostin, että urheiluseuran vetäminen on minulle uusi juttu ja vaatii itseltäni aktiivista asioihin perehtymistä sekä uuden opettelua. 
Toivoin saavani jäseniltä ja seuran hallitukselta kaiken tuen - myös valintakokouksen jälkeen. Varoitttelin, että tulen tekemään tyhmiä kysymyksiä ja saatan vaivata väkeä - joidenkin mielestä - turhillakin asioilla.
***
Uusi hallitus järjestäytyy.
Kun kokouksessa valittiin puheenjohtajan lisäksi seuran hallitukseen neljä uutta jäsentä, yli puolet seuran vastuuhenkilöistä vaihtui. Kaikki tapahtui kuitenkin hallitusti, kukaan ei vetänyt hernettä 
nenäänsä. Kenellekään ei jäänyt mitään hampaankoloon eikä kukaan uhannut piilotella luurankoja kaappiinsa.
Syyskokouksen jälkeen hallitus piti järjestäytymiskokouksensa, valitsi keskuudestaan 
varapuheenjohtajan ja sopi hallituksen jäsenten ja toimihenkilöiden vastuualueet. - Ja siitä se lähti!
*** 
Alkutaival, ensimmäiset 10 kuukautta.
Kaikki sujui mukavasti. Erilaisia tapahtumia ja tempauksia riitti. Uuttakin kehitettiin. Seuraa markkinoitiin innolla. Löydettiin uusia yhteistyökumppaneita ja tukijoita. Väki liikkui. Saatiin myönteistä julkisuutta. Oltiin esillä niin perinteisessä mediassa (lehdet, radio, TV) kuin sähköisissäkin välineissä. Mentiin mukaan Facebookiin ja internetin erilaisiin kestävyysliikutaryhmiin. Ehostettiin kotisivuja. Parannettiin viestintää. Hallitus toimi jämäkästi. Jäsenistö oli tyytyväinen. Uutta porukkaa liittyi remmiin harva se viikko. 
Itse koetin olla aktiivinen ja kirjoittelin tämän tästä jäsenille sähköpostiviestejä. 
Kotisivuillamme oli seurasta juttuja useita kertoja kuukaudessa. Myös kommenttipalsta oli ahkerassa käytössä.
Kiinnostus seuran toimintaan oli kova. Sain vastailla päivittäin ihmisten kyselyihin. Monta kertaa jouduin kysymään muilta hallituksen jäseniltä, miten tuohon kysymykseen vastataan. Kuinka jokin 
- jäsenenen hankalaksi kokema - probleema saadaan kuntoon? Onko se ja se asia hoidossa? Ovatko jäsenmaksuasiat ja jäsenrekisterit kunnossa? Puuttuuko jonkun sähköpostiosoite vielä jäsentiedoista? 
Onko tapahtumiin saatu osallistujia ja tarpeeksi toimitsijoita? Riittävätkö rahat kaikkiin menoihin? Jne. jne. 
***
Seuran entiset puuhaihmiset, puheenjohtajat ja muut silmäätekevät lähettivät runsaasti opastavaa ja kannustavaa postia. Olivat hengessä mukana, mutta eivät määräilleet eivätkä sekaantuneet asioihin. 
Antoivat työrauhan (en olisi kyllä yhtään pannut pahakseni, vaikka olisivat enemmänkin pitäneet yhteyttä).
***
Ensimmäisen vuoden viimeiset kuukaudet.
Täytyy myöntää, että alun vauhti oli ollut aika kova - ehkä oli edetty joissakin asioissa liiankin nopeaan.
Vaikka suoranaisia moitteita ei kuulunut, aloin aistia, että ihan kaikki eivät hyväksy "uudenlaista menoa". Miksi pitää uudistua? Eikö nykyinen malli riitä? Aina on tähän asti tehty näin -ja hyvin on mennyt. Turhaa hössötystä kaikenmailman uudet netit ja muut somet - kyllä ihmiset juosta ja liikkua osaavat ilman sähköpostiakin!
***
Ennen kuin ensimmäinen puheenjohtajavuoteni oli tullut päätökseen, sain kuulla, kokea ja nähdä myös, miten mitättömistä ja vähäisistä jutuista voidaan saada aikaan kinaa, toraa, eripuraa ja kuinka ihmisten mielet voidaan pahoittaa vuosikausiksi.
Leo katsoi suoraan silmiini ja sanoi painokkaasti: Toivottavasti - veli Eero - ymmärrät olla  tyytyväinen osaasi. Uskon - ja tiedänkin - Häjyjen olevan fiksua porukkaa - ja se, mitä seuraavien ratakilometrien aikana kerron, on varmasti Häjyjen toiminnalle vierasta.
-Ajattelin, mitähän sieltä tulee ja mitä Leo tuolla tarkoittaa.
Junan jyskytellessä jossain Oulun ja Rovaniemen välillä Leo selvitti, miten jotkut mielipiteet ja erilaiset näkemykset olivat aiheuttaneet kränää hänen johtamassaan seurassa.
***
Mutta sitä ennen sattui pieni episodi ravintolavaunussa.
Yht´äkkiä vaunuun pöllähti 12 hengen seurue. Pian selvisi, että kyseessä oli suurperhe, jossa äiti ja isä olivat urakoineet maailmaan 10 lasta -  ja lisääkin oli tulossa. Perhe näytti viihtyvän hyvin yhdessä. Lapset -  nuorin, ehkä 2 vuotias, vanhin rippikouluikäinen -  käyttäytyivät kunnioittavasti muita matkustajia ja vanhempiaan kohtaan. Kukaan ei valittanut, kiroillut eikä haistatellut... Kertakaikkiaan, fiksu perhe. Joku voisi sanoa - onpa harvinainen näky Nyky-Suomessa.
Kuiskasin Leolle: "Ovat varmaan nousseet junaan jossain Oulun paikkeilla. Olisiko joku lestadiolaisperhe - ja menossa kenties Rovaniemelle viikonlopun seuroihin."
"Mahdollisesti, sanoi Leo ja jatkoi:
Itsekin käyn joka kesä lestadiolaisten suviseuroissa."
Johon minä: "Ai jaa - no jopas sattui, itse pyrin käymään vuosittain körttiläisten herättäjäjuhlilla. Niitä vietetään myös joka kesä.  - Tiedäthän, että körttiläisten juhliin kelpaavat kaikki eikä keneltäkään kysellä, mihin uskot. - Nyt, kun tilaisuus tuli, kysyn sinulta Leo, onko totta, että lestadiolaisten seuroihin ei kelpuuteta muita kuin tiukkapipoisia ja ns. oikeauskoisia." 
Selvästi Leo hermostui:
"Tässä sitä ollaan! - Heti, kun puhe menee vähänkin uskontoa liippaaviin kysymyksiin, tunteet nousevat  pintaan, sappi alkaa kiehua - ja tuota pikaa ollaan tukkanuottasilla.
Asiaa sen kummemmin perustelematta vain toteat, että lestadiolaiset ovat tiukkapipoisia. Mistä sinä sen tiedät? Samaan hengenvetoon voisin itse sanoa, että körttiläiset ovat vapaamielisyydessään vailla selkärankaa ja ovat valmiita hyväksymään millaista menoa tahansa!"
***

Lapualaista kädentaitoa

Nyt oli pakko hetken hengähtää - ja käydä jaloittelemassa...
Pienen tuumaustauon jälkeen molemmat päättelimme, että uskonnonvapaus on hyvä asia - ja sitä on syytä vaalia. Löimme kättä päälle ja totesimme, että uskonasioiden lisäksi on toinenkin juttu, puoluepolitiikka, johon emme kajoa. Säilyy sopu.
***
Leo teki pikaisen yhteenvedon äskeisestä sanailustamme todeten:
"Ymmärrän toisaalta kuitenkin hyvin, jos uskonnosta ja politiikasta väännetään kättä, riidelläänkin. Ne kouraisevat ihmisiä niin syvältä ja ovat monelle elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Mutta sitä en käsitä, miksi järkevät ihmiset voivat kimpaantua pikkujutuistakin, tai haluavat ymmärtäää asioita tahallaan väärin, puhuvat palturia, tai yrittävät jostain kumman syystä mitätöidä toisten hyviä aikomuksia."
***

Kollegan ajatuksia ja junasattumuksia kirjasi Eero Parolannumelta, pj vielä ihan hetkisen.
Jatkokertomuksen neljännessä osassa lisää Leon juttuja välillä Oulu-Rovaniemi.
***
Hyviä loppulokakuun kelejä kaikille!
***

UUTISIA.
Häjyt loistivat veteraanien SM-maratoneilla 18.10.2014 Kankaanpäässä!
*joukkuekilpailuissa   
-yksi kulta: miehet 60; Veikko Ollila, Reijo Naalisvaara, Markku Koskinen
-kaksi hopeaa: naiset 50; Ritva Vallivaara-Pasto, Eija Uusi-Esko, Marjo  Hutri
                                   miehet 65; Tuure Völi-Torala, Vesa Haarala, Mauri Volama 
-yksi pronssi: miehet 30; Jari Huhtala, Reijo Rajahalme,  Miikka Bäckström
-yksi neljäs sija: miehet 40; Markku Vehkaoja, Jarmo Kuusela, Timo Ketola 
-yksi viides sija: miehet 65; Sakari Tamminen, Hans Manns´ten, Heimo Martikkala

*yksilökilpailuissa 
-kaksi kultaa: naiset 75; Aila Ritala, miehet 70; Vesa Haarala
-kaksi pronssia: miehet 60; Veikko Ollila, miehet 65; Tuure Väli-Torala

***
Onnittelut kaikille!

Häjyille hyville Untamalan niittykukkia, väri niiden niin lempeä on...

***
Ja vielä yksi hatunnosto: 
Kunniapuheenjohtajamme Mauri Volama juoksi  Kankaanpäässä maratonlukemakseen 700. 

Maurista iso juttu 18.10.2014 Ilkassa ja vielä "palauttelujuttu"
Ilkan nettiversiossa 19.10.2014
Jutut lisätään aikanaan myös kotisivujemme arkistoon.